Ihan hyvin

Tässä kun on tehnyt tätä elämänmuutosta, on vaikea välttyä mustilta pilviltä. Välillä tuntuu, että tuuli tuivertaa vain aivojen läpi ja seuraava tornado onkin jo selän takana.

Joskus pistää vihaksi. Joskus ärsyttää niin, ettei meinaa pysyä housuissaan. Joskus tekee mieli nauraa ja miettiä, että miksi.

Kun ei ole näköjään vaihtoehtoa erota sovussa. Ihmiset puhuvat, etsivät syitä, miksi näin kävi. Kuvaa väritetään ja sitten levitetään kuin aamun lehteä. Oikein soitellaan pitkin kyliä, lauletaan viereiseen pöytään ja lopulta se sopuisa ero onkin ollut vuosisadan verilöyly. 

Koska eihän nyt ole sellaista vaihtoehtoa, että kaksi aikuista ihmistä voisi keskenään sopia asiat. Ihan puhumalla, ihan kahdestaan. Ilman vaatteiden heittämistä ikkunasta tai lukkojen vaihtoa. 
Ei ole, udellaan, etsitään väkisinkin jotain. Lapioidaan paskan alta paskaa, vaikkei siellä ole mitään. 
Tehdään johtopäätöksiä. Kuten tästä päivityksestä: Kukkia tärkeältä ihmiseltä ❤


Kauniita olivat nimittäin. Mutta yllättävän vaikea tässä on elää normaalia eloa, kun muut ovat tehneet siitä vuosisadan jännittävimmän elämän. Mutta toki täytyy olla otettu, että olenkin oikeasti näin kiinnostava. Kiitos siis, että välität.

Naureskelin tuota kuvaa ottaessa, että harmi kun minulla ei ole enää anoppia. Olisin kutsunut käymään, olihan siinä joulun punainen tervehdys heti ovella. Ja juu, koira söi ydinluuta, sitähän sä kysyit.
Ja kukat toi ihana työkaveri, sori. Mutta pakko pikkusen on antaa jutunjuurta, kun ei ne asiat voi vaan olla ihan hyvin. Vai voiko?






Kommentit

  1. Se on kyllä niin jännää miten kaikki muut tietää jonkun asioista enemmän kuin hän itse!
    Minä asuin joskus pienellä paikkakunnalla ja olin hyvin värikäs ulkonäöltäni, mutta kiltti käytökseltäni. Monia vuosia myöhemmin, kun olin jo muuttanut pariinkin kertaan, kävi ilmi, että työkaveri oli kotoisin sieltä samalta kylältä, jossa olin asunut. Juteltiin aiheesta. Seuraavalla viikolla hänen käytös muuttui täysin. Hän vältteli mua ja oli aivan outo. No, sainkin kuulla, että viikonloppuna hän oli soitellut isänsä kanssa ja arvaahan sen, että siellä oli puhelimessa pohdittu että ai se on SE. En tiedä mitä kaikkea, mutta jotain tosi omituista, että mun kanssa ei enää voinu olla tekemisissä. Uh, näitä juttuja riittää. Joskus jouduin kerrostalokyttääjän hampaisiin. Olin yh, en seurustellut, en juonut, en polttanut, en mitään. Olin silloin työtön. Aina kun saavuin fillarilla talon pihaan, eukko tivas tosi tiukasti ja ilkeen kuulosesti, että ”mistä tulit?!” Se rupes kuulostaan suunnilleen siltä, että olitko huoraamassa. Tollasia kusipäitä on joka nurkalla, joten ne on vaan potkittava sivuun ja nostettava leuka ylpeesti pystyyn. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Se on kyllä just se. Olen kyllä sanonut monesti monelle: Hyvä kun sinä tiedät. Kiitos, että välität 😀
    Kiitos tsempeistä!❤

    VastaaPoista

Lähetä kommentti