Made löytyy myös Suomesta

 Maailmassa on miljoona erilaista dieettiä, kauneudenhoitoo, on protskuu, prätskyy ja lisäaineita, joista kukaan ei varmuudella tiedä, mitä ne edes on. On rasvapurkkii naamaan, kurttuun ja kärttyyn. On vihreää valintaa, on punaista ja joskus jopa coca-colan mustaa. On tuotetta hikipajasta. On paitaa, pienten käsien valmistamia. On pehmoo, leluu, kippoo ja kuppii, jonka pohjassa kala(made) in China.

Siihen kaikkeen on ihmisillä vara. Vihreä valinta on totta kai hyvästä, vaikkei edes tarkalleen tiedä, mitä se tarkoittaa. Se on siihen asti vain omantunnon paikkaamista, jos ja kun ei halua ottaa selvää, mikä se vihreä asia siinä onkaan vai oliko ollenkaan. Itsestä huolehtiminen on tärkeintä, mutta millä hinnalla? Kovalla, 900 miljoonaa taisi olla myynti Suomessa vuonna 2017. Made on useissa paidan kauluksissa ja leluissa ja kyllä, minullakin on järkyttävä määrä tuon kalan tavaraa. 

Mutta mitä sinun pitää tehdä joka päivä? Muutakin kuin ittuilla puolisolle ja käydä töissä. Eiku. Mikä saa sinut jaksamaan? No, jos ne lapset muuttas vaan pois kottoo. Eiku. No se on  se pääraaka-aine, jotta jaksetaan miettiä, mitä tököttiä sitä sinne naamaan laittas. Ruoka.

Ihminen on kyllä hyvin huolisssaan siitä, tekeekö oikeita valintoja ostaessaan hiuslakkaa tai uuden paidan. Se miettii kuinka pelastaa tän maailman yksi vihreä valinta kerrallaan. Mutta lähimarketissa käsi ojentuu tanskalaiseen makkarasiivuun. Maitohyllyllä ruotsalaiseen maitoon. Pakasteperunat tulee Pirkan kautta Puolasta. Jauhelihapaketti Kotimaista. No sehän on samaa lihaa, kun se tulee Snellmannin tehtaalta. Kyllä, mutta kukas ne rahat vie: S-ryhmä vai tuottajat.

Olen etuoikeutettu, että olen saanut lapsena vierailla sukulaisten maatiloilla. Se paskan katku, jolla muut sitä navetan hajua kutsuvat, oli minulle ihana tuoksu. Sain juoda lehmänmaitoa tonkasta, syödä tuoreita pullia oikeasta maidosta. Uskallan nämä jo sanoa ääneen, sillä laadunvalvonnallisesti rikokset ovat jo vanhentuneet.

Mutta ajat muuttuu. Lähitienoilla oli 20 kymmentä vuotta sitten lehmiä laitumella joka suunnalla. Pyörällä ohikulkiessa rapsutella ja syöttää heinää. Nyt saat ajaa kolmekymmentä kilometriä lähimpään. Ihmiset vierantuu ja liha tulee kaupasta, maito purkista.

Mutta miksi se sinivalkoinen on aliarvostetuin? Häkeillyin kesälle, kun katsoin lähimarkettini lihatiskiä ja löysin yhden ainoan suomalaisen maustamattoman pihvipaketin. Valikoimassa on viisi ulkomaista vastaavaa. Ihmisiä ohjaillaan, mutta myös kuluttaja itse vaikuttaa omalla ostokäyttäytymisellään kaupan valikoimiin. Kaikilla ei ole varaa. Ei ole ei, mutta jos näen jonkun kaupungin silmäätekevän ostavan rainbow:n possunsuikaletta, hiukan kiehuu. 

Ja ei minullakaan ole ollut varaa. On ostettu sitä halvinta. Ja jos on viimeiset viisi euroa tilillä, sillä ei ole paskankaan väliä, onko se ruoka täältä vai maailmalta. Mutta JOS on enemmän kuin se vitska. Ehkä ostaa yhden purkin Valion maitoo ja viisi ulkomaista. Ehkä ostaa yhden kanapaketin, josta rahat menee sille, joka sen lihan on sinulle kasvattanut ja kaksi Virosta. Tehdä yksi sinivalkoinen teko silloin tällöin. Ja jos nyt oikein hyvä ihminen haluaa olla, valitsee sieltä saippuahyllystä jonkun kotimaisen tuotteen, niin pysyy se saippuanvalmistaja naapurikin leivässä.

Mutta kun se on kallista! Oletko miettinyt paljonko sinä saat palkkaa? Liian vähän, tiedän. Näillä seuduilla perusduunarin palkan muutamalla ikälisällä on n. 10-20e/ tunti. Riippuen työstä, lisistä ja kuinka mukava pomo on. Se hikipajan kaveri, joka valmisti sulle sen ihanan paidan, saa ehkä sen saman rahan viikossa. Mutta ei sinun tarvii tehdä sitä. Ei sillä palkalla, et voisi kuvitellakaan selviäväsi. Ja sehän on ihan kauheaa. Mutta mitäpä jos sanoisin, että maatilallisen tuntipalkka on noin 2e (tämän oli laskenut joskus eräs maitotilallinen). Ilman minkäänlaisia lisiä. Ympäri vuorokauden, joka päivä. Sinä olet kyllä valmis pelastamaan maailman, mutta et antaa rahaa sille joka kasvattaa viljasi ja lihasi, sille joka tuottaa maidon siihen protskujuomaan.

Minusta ei olisi siihen, eikä monesta muusta. Minä saan tehdä 8 tuntia töitä ja lähteä kotiin. Lomat saa valita ja jopa nauttia niistä. Tilallisella työ on joka aamuista. Jos on sairas, on pikkusen hankalampaa löytää tuuraaja. Lomapäiviä on vuodessa hurjat 26 päivää, loput 339 aamusta iltaan ja illasta yöhön. 

Miksi, kun ei ole pakko? Jotkut jatkavat sukujensa perinteitä. Joillekin se on elämäntapa ja he ovat ylpeitä tekemästään työstä, ylpeitä suomalaisesta ruuasta. Siitä olen melko varma, että kukaan tuskin siirtyy alalle rikastumisen toivossa.

Ja mitenkäs se eläimenpito sitten? Aina mahtuu yksi mätäomena jos toinenkin myös tälle alalle. Mutta voin vaikka vannoa, että joka kaupassa on myös sen ittumainen kaupantäti, jonka kassalle ei taatusti haluta. Kyllä niiden Mansikkien perään itketäänkin. Ja annetaan rapsutuksia. Ja kaiken sen takana, on luja valvonta. Ehkä jopa liiankin tarkka joidenkin mielestä. Olin erään kerran postissa ja edellä oleva rouva pyysi varovasti- tarroja pakettiin. Myyjä empi ja rouva totesi, että siinä on pari kiloa lehmän paskaa. Tarrat tuli ja paska lähti liikkeelle.

Tänään on suomalaisen ruuan päivä. Vai oliko se jo eilen, koska niin kauan kesti kirjoittaa tätä tekstiä. Ei menny varttiin ei. Mutta jos nyt ette tajunneet, tämä on minulle valtavan tärkeä asia. Pelastaa suomalainen ruoka, yksi jauhelihapaketti kerrallaan. Sinä olet, mitä syöt. Ja minä olen ylpeästi suomalainen, sisältä ja ulkoa.

Ja koskaan en ole pyytänyt jakamaan tai kommentoimaan, mutta nyt jos koskaan ois paikka. Jos olet eri mieltä, kerro ihmeessä sekin. Kyllä tänne ääntä mahtuu, ja se ääni menee suomalaisille maatilallisille.

Mitäs luulette, heruukohan yhteistyösopimuksia S- tai K-ryhmän suunnilta tämän jälkeen?