Sokerimuurahainen

" Kato äiti, sokelimulkku!" Siinä vaiheessa ajatus lähti laukalle ja mietin, että ai sitäkö se tarkoittaa, kun ihmiset käy sokeroinnissa.

Heräsi toinenkin ajatus. Tuossa keväällä istuin baarissa, odotellen kavereitani. Jotenkin omasta mielestä kauniina eli tukka ponnarilla ja mekko päällä. Pöydän ohi kulki mies, katsoi minua ja totesi: Pyh. Näyttäen samalla eleillään inhotuksensa minulle. Jokunen vuosi sitten olisin saattanut nousta pöydästä, haukkunut miehen, työntänyt miehen lähimpään olutlasiin (ei omaan totta kai) raaja kerrallaan.

Nyt vain hymyilin takaisin. Tylsää tiedän. Mietinkin, että jos tuohon miehen sokeroisi, niin siltäkö se sokelimulkku näyttäis. Oikein makealta ja kutsuvalta. Mutta kyllähän sellaistenkin miesten ympärillä käy muukin kuin kärpästen kuhina. He ovat joillekin naisille makeaa nannaa ja se ilkeä käytös on osa miehisyyttä ja pelkkää itsevarmuutta.

Joku aika sitten seisoin kioskin jonossa. Edessäni oli ihan normaalivartaloinen mies. Pukeutunut todella siististi, ajatellut myssystä villasukkiin, miten pukeudutaan. Mutta ei vain kolahtas. Ei minulle, enkä tiedä miksi. Ehkä siitä asusta puuttui se paskainen tassunjälki housunlahkeesta. 

Aina ei kohtaa kemiat ei, eikä pidäkään. Ja toki on huomattavasti helpompaa olla mulkku kuin mukava, ainakin 2 promillen kännissä näytön takana. Mutta entäpä jos jätettäisiin nuo mulkkuilut niille jonka sen osaavat parhaiten. Niille sokerimuurahaisille.


Kommentit