Epäonnenenkeli

  Joko Dexter on tullut kylään, tai sitten jonkun sortin remontti jatkuu edelleen. Ei kovin ekologinen sisustusratkaisu, mutta biojätepussit kerkii valitettavasti maatua ennen seinälle laittoa. Niin kuin talo, myös ihminen kaipaa remonttia silloin tällöin. En nyt tarkoita mitään huuhaa- dieettejä, tai maratonille kolmessa päivässä- haasteita. Vaan ehkä sellaista uusien värien sovittelua mustan ja valkoisen rinnalle. Ehkä valaistuksen säätöä harmaasta kirkkaammalle. Ehkä jopa joku hieno mietelause otsaa koristamaan. Tässä olen yli vuoden tehnyt pieniä ja vähän isompia muutoksia elämääni. Vaihdoin työpaikkaa. Tulin onnellisemmaksi. Mutta väsyin silti. Kymmenen vuotta vanhaa tuntui kuluttaneen minut aivan loppuun. Aloin miettiä, että missä vika. Tuntui hölmöltä uupua, vaikka oli saanut niin paljon hyvää. Mutta se uupumus näytti minulle suunnan. Olin tehnyt päätöksen vain itselleni. Nyt hiukan väsyttää, mutta kun jätän taakseni vanhan, annan tilaa uudelle. Sitten tuli syytökset, voi kumpa

 Kun ihmiset on tänä päivänä jakanut jatkuvalla syötöllä jotain ihmeen sydämiä, ajattelin minäkin päästää höyryjäni. Tiesittekö, että maskin alla voi tapahtua ihan mitä vain? Kun pomo kysyy työn mielekkyydestä tai kuormittavuudesta, voi vain vetää naamaa eri asentoihin ja nyökytellä. Mutta teepä sama kotimatkalla, kun risteyksessä törttöilee joku. Muutama voimasana maski naamalla, ei edes nähnyt. Unohdin kuitenkin, että käsiä se ei valitettavasti peitä. Kyllä löi sydämet taas yhteen, kun kotiin tullessa lapset aloitti fyysisen sodankäynnin. Siinä kun erottelen heitä ja tökkään toista vanhingossa sormella kasvoihin. Lapsi ihan itki onnesta, heitti kasvatuslinjan mukaisesti muutaman voimasanan, muunmuassa kiitti äiti ihan per.. Teini katsoi kateellisena vieressä, kun uhmaikäinen antoi palaa. Pikkukakkonen pyörimään ja teini omaan huoneeseen. Pakko se oli siihen kolan varteen tarttua lopulta, kun ei ollut enää pätevää syytä kieltäytyä. Ihanan siisti piha. Kaksi tuntia myöhemmin katsoin ul

 Muutama kuukausi sitten kävin näyttämässä hammaskalustoani. Muuten en olisi antautunut, mutta hammas ikävästi häiritsi kauneusuniani. Käsky tuli röntgeniin ja vaikka en todellakaan pyytänyt, uusi aika tuli postissa. Viisauden hampaan poisto. Pala kakkua. Pienen ikäni olen hammaslääkärissä ravannut, milloin vinon purukaluston, milloin katkenneiden hampaiden takia. Ennen ei ollut kaikki paremmin. Sattui tai ei, hampaat hoidettiin. Nykyään kysellään kummia, kuinka voit, jaksatko pitää suuta auki. Menin kesken työpäivän. Hammas veks ja takaisin töihin. Hammaslääkäri: "Minä arvelin ottaa sinulta tuon viisaudenhampaan ylhäältäkin samalla". Jaahas, no kaksi yhden hinnalla, menköön. "Ja minä kirjoitan sinulle sairaslomaa tämän ja huomisen päivän." Oletko tosissasi. " Ja oikeastaan et saisi rasittaa itseäsi pariin päivään. Kolata tai käydä kuntosalilla." No onneksi en harrasta kumpaakaan kuin pakon edestä. Kevyt puudutus ja hampaat lähti hienosti kissan kokoisilla

 Veljeni kysyi eilen, että liekkö sinulle koskaan käynyt silleen, että oot unohtanut hakea lapsen hoidosta? Juu, juuri toissapäivänä. Ajelin kotiin töistä ja koska edes radio ei toimi, niin lapset tuppaa laulaa joululauluja. Nautin hiljaisuudesta, kunnes polkaisin jarrua. Liian mukavaa, jotain tästä puuttuu. Vuosia sitten unohdin esikoisen. Kahvia siinä rauhassa keittelin. Puhelin soi ja kuulema se lapsi piti hakea jo vartti sitten. Pahoittelin ja sanoin tulevani mahdollisimman pian. Istuin ja join kahvikupin rauhassa. Sama oli ottaa kaikki irti tästä omasta ajasta. Kerran ajoin töihin ja oli aivan hirveä kiire, eli siis ihan normiaamu. Loin suunnitelmaa, kuinka sujahdan autosta ja juoksen, niin ehkä kerkiän. Äiti, sunhan piti viedä minut kouluun, kuuluu takapenkiltä. Voimasana. No plussaa oma-aloitteesuudesta, kun kehtasi mainita tuon pikkuseikan. No se siitä. Pari viimeistä viikkoa on mennyt, no ne on mennyt. Toissa viikolla oli lapsella kenkässä koiranjaskaa. Ei se haju kuulema hoit