Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2021.

Arkipahoinvointi

Kävin viikonloppuna yksin reissussa ja yleensä hyvissä ajoin, noin kahta viikkoa ennen, aloitan sen. En minä voi lähteä, en voi jättää lapsia, mitä minä siellä yksinään teen. Yritän keksiä kaikki mahdolliset syyt, miksi perun. Samalla kuitenkin olen iloinen, että lähden, vakuutan epätoivoisesti itselleni, että olen ansainnut tämän.  Kyseessä oli kisareissu. Kuten joskus aiemmin kirjoitin, olen äärimmäisen hyvä laittamaan tavoitteita. Ja äärimmäisen huono pysymään niissä. Nyt en laittanut itselleni muuta tavoitetta kuin osallistua. Lajinomaista harjoittelua oli takana vähän. Nyt ei ollut todellakaan suoritustalkoita treenien suhteen. Keskityin harjoituksiin, joita näissä aikaraameissa oli mahdollista tehdä. Koitin löytää samalla iloa siihen tekemiseen. No kisat meni yli odotusten, sain sijoituksen. En pyttyä, en mitalia, en kunniaa. Mitä jäi käteen? Ilo. Ilo tekemisestä, ilo hyvästä suorituksesta. Ei kiristynyt hampaat vasten ikeniä koko viikonloppuna, ei harmittanut. En lyönyt hanskoja

Kuinka pärjätään?

" Kyllä sinä pärjäät aina!" On lause, mitä minulle on viljelty vuosien varrella paljon.  Sananahan tuo kuulostaa minusta reppanalta, sellaiselta tiskirievulta, joka on katkeamaisillaan. Se ei herätä mitään ritallista uratekoa tai huikeata selviytymistarinaa. Se on VAIN pärjäämistä. Miten sitä sitten pärjätään niin hyvin? Nuorena koin, että se on minun supervoimani: pärjääminen. Vaikeuksissa kuulin usein tuon lauseen ja arvelin, että niinhän minä teen: pärjään. Minuutista toiseen, joskus tunnista tuntiin ja sitten kun koittaa päivästä päivään, tuntee itsensä voittajaksi. Sitä pärjää, kun on pakko. Pakko hoitaa lapset, koirat. Pakko käydä töissä. Pakko pestä pyykkiä. Pakko toimia. Arki on yhtä pakkoa, mutta kyllä siinä pärjää. Pakko pakottaa liikkeelle, vaikkei haluaisi. Se pistää ihmisen pärjäämään, vaikkei tekisi yhtään mieli. Kun kaikki kiintopisteet katoaa, elämä heittää häränpyllyä kuudennensadan kerran, kyllä sitä miettii, miksi pärjätä. Onko tässä mitään järkeä, kun matt

Sadut uusiksi

 On asioita, joihin voi vaikuttaa ja asioita, joihin ei niinkään. Tiistaina uhmaikäinen veti kahden tunnin kilarit. Äitiys on välillä ihan perseestä. Puolisolle sanoin, että jos nyt sanot, että semmostahan se vaan on, saattaapi olla, että takaraivoon läsähtää paistinpannu. Siinä kun kuuntelin niitä kilareita, mietin, ettei saa alentua lapsen tasolla. Ei tietenkään. Poljin jalkaa samassa tahdissa lapseni kanssa ja yritin olla huutamatta. Oppikirjan mukaan, menin kodinhoitohuoneen kaappiin. Lapsi seurasi perästä ja huusi. Kun olin kuusikymmentä kertaa sanonut ei, olin kääntymässä jo kyllään. Mutta olin aikuinen ja totesin, tähän asiaan sinä et vaan voi vaikuttaa. Perään olisi tehnyt mieli lällätellä ja näyttää kieltä.  Sain lopulta hänet nukkumaan sadun jälkeen. Siinä mietin, miten vääristyneitä sadut voikaan olla. Kaikilla on aina onnellinen loppu, jokainen saa prinssinsä. Entäs jos kuitenkin nuo prinsessat eläisivät tosimaailmassa? Tuhkimo:  Tuhkimo on teinityttö, jolla ei ole ilkeää ä

Vessapaperirulla vessanpöntössä (kirjoitus saattaa sisältää tuotesijoittelua)

Kuva
  Lamaviikon jälkeen alkoi taas elämä voittamaan. Tai no voitto kun voitto, kun elämä menee suht normaalisti eteenpäin. Lapsen hoitokuviot on edelleen pyllylleen ja teini viljelee enemmän sitä v- alkuista sanaa kuin minä koskaan. No ehkä kuitenkin hiukan liiottelin. Mutta normaalia. Äitinä koin mestarillisia kasvattajan tunteita taas, kun uhmaikäinen totesi potalle istuessaan: " Tiedätkö äiti, että youtubessa on sellainen video, jossa poika istuu paskalla ja syö tikkaria?" Mielessä vilisi mainos, tiedätkö sinä mitä lapsesi tekee netissä.  Hän pyyhki pyllyään, kun minä yritin taas miettiä, itkiskö vai naurasko. Siinä oli nanosekunti liikaa omia ajatuksia ja täysi vessapaperirulla lensi kaarella vessanpönttöön. Tuijotin sitä rullaa,ei onko se pakko kaivaa sieltä.  Vessaharjalla? Juu,ei.  Ja koska ajatukset lähti laukalle, mietin, mikä oli yhtä vastenmielistä kuin vessanpöntön tonkiminen. Äkkiseltään keksin aika monta. Lapsen oksennus. Tiedät, että se pitäisi siivota, mutta et t